Talkoilua

Olen pitkään miettinyt, kirjoittaakko vai olla kirjoittamatta. varsinkin kun sanotaan että kuulopuheisiin ei ole luottamista.

Syynä tähän pohtimiseen on Vongoivan kammin rakentaminen talkoilla ja kuinka se meni. Itse en ollut paikanpäällä rakentamassa, niin siinä mielessä lukijoiden on syytä suhtautua kirjoitukseeni varauksellisesti.

Hieno asia että vaeltajien joukosta löytyy ihmisiä, jotka saavat mukaansa uusia ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan omaa aikaansa ja osaamistaan yhteiseksi hyväksi. Tämä on vanha suomalainen perinne ja tätä on syytä edelleenkin jatkaa, mutta myös kehittää.
Halu tämän toiminnan kehittämiseen on ehkä se tärkein syy, että haluan tästä kirjoittaa.
Ohtamaan Jounin voi tässä yhteydessä mainita erikseen, koska Jouni on tehnyt merkittävän työpanoksen tämän perinteen hengissä pitämiseksi ja jo muutamien projektien toteutusvaiheeseen huolehtimisesta.

Eli Vongoivan kammi piti kunnostaa. Kunnostaminen muuttui uuden kammin tekemiseksi, tämä oli tietona jo kuitenkin hyvissä ajoin ennen talkoita. Humpin Manu antoi suunnittelun pohjaksi piirustukset, jotka löytyvät Manun tekemästä aihetta käsittelevästä kirjasta.
Monestakin eri syystä itse tiesin jo hyvissä ajoin että en ole lähdössä mukaan paikanpäälle rakentamaan. Ajattelinkin tehdä oman työpanokseni etukäteen ja tarkentaa näitä Manun tekemiä suunnitelmia. Tavoitteenani oli että paikanpäällä rakentajien ei tarvitsisi kovin paljoa suunnitella, vaan että he saisivat keskittyä konkreettisesti rakentamiseen. Lisäksi suoritin vähän "kerjäämistä" hankkimalla osan tarvittavista materiaaleista ja lähettämällä ne Sodankylään edelleen kammin paikalle toimitettavaksi.

Yritin hyvissä ajoin herätellä keskustelua Google +:n asialle varatuilla sivuilla kammin piirustuksista, mittasuhteista jne, mutta huonolla menestyksellä. Tuntui että asia ei ketään kiinnosta.
Tein suunnitelmat ja työjärjestys suunnittelun ja tarkensin kuvat runkojen mitoitustasolle.
Olisiko ollut viikko talkoiden alkamiseen, kun keskustelu vähän heräsi ja tämän seurauksena päivitin vähän suunnitelmia viime "metreillä".
Mutta sitten talkoiden aattona alkoi kuulua kummia.
Sain puhelinsoiton talkoisiin menijöiltä, metsähallitus on päättänyt, että kammi toteutetaan tuulettuvalla alapohjalla. Ja jatkokysymys oli, että ehtisinko päivittää suunitelmat sen mukaiseksi, aikaakin olisi ollut muutama tunti.
Kävimme asiasta pitkähkön keskustelun, tällä talkooaikataululla ja resurssimäärällä rakenteen toteuttaminen ei ensinnäkään olisi ollut mahdollista ja toisekseen sellaista ratkaisua ei ollut kukaan suunnitellut, eikä ehtisi suunnittelemaan. Puhelun aikana yritin mielessäni hahmotella, että miten siinä mallissa turpeet saataisin asennettua, kuinka korkealle kammi nousisi maasta, mikä olisi alapohjaratkaisu jne... Keskustelun lopputuloksena tulimme siihen johtopäätökseen, että tuulettuvaa alapohjaa sinne ei tehdä, puulattia voidaan kyllä toteuttaa. Jälkikäteen tässä ehdotuksessa oli erikoista se, että ilmeisesti puiston henkilökunta joka tätä ehdotti, ei ollut kuitenkaan materiaalipuolella tähän edes varautunut.

Toinen asia joka tässä yhteydessä tuli ilmi, oli se että kammin turpeiden alusrakenne toteutetaankin raakapontilla eikä pyöreillä hankituilla koivurangoilla. Samoin runko oli tarkoitus toteuttaa sahatavarasta.
Tätäkään ei ollut kukaan sen enempää suunnitellut, valitettavasti. Kammin seinien kannalta päätös varmasti ok, mutta katon osalla ehkäpä 21mm vahva raakapontti vaatii aivan erilaisen tukirakenteen kuin 40 mm koivuranka.

Talkoot alkoi ja työ edistyi, talkooväki teki hyvää työtä. Valokuva terveisiäkin tuli ja yksi pitkähkö puhelinkeskustelukin käytiin ratkaisuista ja niiden vaihtoehtoista ja vaikutuksista.
Jostain syystä metsähallituksen hankkimien materiaalien suhteen oli ongelmana niiden riittämättömyys, eli työt eivät voineet edetä koko ajan. Tästä syystä vrmaankaan työjärjestys ei aina voinut edetä loogisessa järjestyksessä, kun piti odotella paikalle haettavia lisämateriaaleja.
Suunnitelmatkin olivat päivittyneet matkan varrella, sisätila ratkaisut, ikkunan suunnan, ovenpaikan jne. kannalta mielestäni paikan päällä tehtiin hyviä ratkaisuja.
Kammin etuseinä päätettiin tehdä pystysuoraan ja purueristeisenä. Olen keskustellut useamman talkoissa mukana olleen kanssa ja minulle ei ole oikein selvinnyt, että kuka tämän muutoksen keksi ja mitä etua sillä haettiin. Ongelmaksi paikanpäällä lähinnä tuli se, että seinään ei oltu varattu riittävästi purua.
Vinolla etuseinän toteutuksella olisin nähnyt kaksi etua. Siinä mallissa ulko-ovi olisi luontaisesti pyrkinyt menemään kiinni, eli se tiivistyisi paremmin, toiseksi turveseinäisenä siitä olisi tullut varmasti lämpimämpi, erityisesti lattian rajan eristävyyttä jäin miettimään. Tosin tässä pitää taas sanoa, että en ole paikanpäällä nähnyt tehtyä toteutusta, tämä on vain teoreettista arvuuttelua.

Materiaalipulasta ja varmasti myös kohteen haastavasta sijainnista johtuen talkooviikko ei aivan riittänyt työn saamiseksi valmiiksi. Tästä syystä kohteen ehkä tulevaisuuden kannalta tärkein osa-alue eli vesikate jäi kesken ja siitä toteutettiin ns. väliaikainen ratkaisu, josta tuli eri materiaalien "sekamelska" epämääräisessä järjestyksessä asennettuna. Toivottavasti se kestää ja toimii.
Monesti näiden suhteen ei jatkossa ns. peruuteta riittävän pitkästi taaksepäin jotta hyvä lopputulos varmistuisi. Väliaikaiset ratkaisut pitäisi purkaa kaikki pois ja toteuttaa rakenne, niin kuin se on suunniteltu. On niin helppo vaan ajatella, että eiköhän ne piiloon jäävät ratkaisut ole jo hyvin toteutettu.

Kaikkein huolestuttavin asia minulle selvisi vasta jälkikäteen käydyissa keskusteluissa talkoolaisten kanssa.
Joku oli metsähallituksessa tehnyt päätöksen, että kammin runko toteutetaan lämpökäsitellyllä puulla.
Mitä se sitten tarkoittaa? Lämpökäsittely vaikuttaa merkittävästi puun ominaisuuksiin, positiivista on että sen säänkestävyys paranee. Mutta negatiivista on se, että puun lujuusominaisuudet merkittävästi huononee. Sen halkeamisherkkyys kasvaa ja siitä syystä suositeltava kiinnitystapa on käyttää poraruuveja tai naulauksessa esiporausta puun halkeilun eliminoimikseksi. Toisekseen näistä lujuusominaisuuksien muuttumisesta johtuen lämpökäsiteltyä puuta ei suositella käytettäväksi kantavissa rakenteissa.
Lämpökäsitelty puu
Eli meillä on kammissa kantavan rakenteena materiaali, jota ei siihen suositella, kiinitykset on tehty vastoin suosituksia ja sen päällä on laudoitus, jonka tarvittava tukiväli olisi tiheämpi, kuin mitä nyt on toteutettu. Vähän huolestuttaa, mutta toivottavasti rakenne kestää.

Eli hatunnosto talkoolaisille, jotka olivat paikanpäällä toteuttamassa tätä merkittävää hanketta. Heidän vikansa ei ole se, että mielestäni metsähallitus hoiti oman osuutensa tästä projektista tai ainakin projektin valmistelusta huonosti.



Kuinka jatkossa olisi hyvä toimia vastaavissa (toivottavasti vielä tulevissa) projekteissa.
Ensinnäkin hankkeelle pitää nimetä metsähallituksen puolelta vastuuhenkilö, joka oikeasti ottaa vastuuta hankkeen suunnittelusta ja materiaalihankinnoista. Rakentamisen osaaminen ei olisi huono lisä tälle henkilölle.
Hanke pitää suunnitella hyvissä ajoin, suunnittelun voi aivan hyvin hoitaa talkoilla, mutta suunnitelijat kaipaavat työhönsä asiaa tuntevan keskutelukumppanin metsähallituksen puolelta, että suunnittelu etenisi tilaajan haluamaan suuntaan.
Kun suunnittelu ja materiaalipuoli on saatu hallintaan, niin sen jälkeen on syytä tehdä projektin tarkka työsuunnittelu. Talkooprojekteissa on välttämätöntä tehdä erityisen tarkka aikataulutus, mielellään päiväkohtaisesti. Se on ainoa tapa selvittää tarvittavien resurssien määritys.

Käytännön toteutukselle on nimettävä vastuuhenkilö, joka paikanpäällä ohjaa toimintaa ja seuraa esim aikataulumielessä työn etenemistä. Hän myöskin varmistaa jo etukäteen, että kaikki tarvittavat työvälineet ja tarvikkeet ovat varmasti paikalla silloin kun niitä tarvitaan.
Samoin hänen tärkeä tehtävänsä on valvoa, että turvallisuusasiat ovat kunnossa koko talkootyön ajan.
Toinen merkittävä asia talkoiden onnistumiselle on ns. huoltotoimenpiteet. Olisi hyvä, että talkoiden muona ym. huollosta ottaisi vastuun joku tai jotkut henkilöt. He voisivat jo etukäteen varmistaa tarvittavien välineiden ja ruokatarpeiden määrät. He osaisivat antaa talkoolaisille tarvittavat lisäohjeet siitä, mihin talkoolaisten olisi hyvä varautua omin toimin. Luonnollisesti talkoiden aikainen ruokahuolto hoituisi heidän tai hänen ohjauksessaan. Ei ole mikään pikkuasia huolehtia, että esim 10 tai 15 henkilön ruokahuolto toimii viikon ajan. Samoin kosteilla keleillä varusteiden kuivaus ym on merkittävässä roolissa. Ei suotta sanota, että se on luonto pois, kun housut on märkänä, ja varsinkin jos samaan aikaan on vielä nälkä.

Eli vielä kerran varmistukseksi, nyt tehdyn toteutuksen arviointi perustuu käymiini keskuteluihin muutamien talkoolaisten kanssa ja valokuviin mitä projektista on esitetty.
Toiseksi haluaisin että metsähallituksen puolella ymmärrettäisiin se, että mikä mahdollisuus tällaiseen toimintatapaan liittyy. Mutta onnistuminen tässä edellyttää myös heidän puoleltaan sitoutumista ja asioihin perehtymistä.

Suurkiitos puolestani kaikille talkoolaisille, jotka uhrasivat omaa aikaansa tämän yhteisen hankkeen parissa.