perjantai 5. syyskuuta 2014

Projekti Manto-ojan autiotupa

Syksyllä 2013 Ohtamaan Jouni julkisti tiedon, että Manto-ojan autiotupa voitaisiin korjata metsähallituksen kanssa yhteistyössä talkootyönä.
Vaikka kämppä ei sijainnutkaan minun suosikki vaellusalueellani, niin asia kuitenkin herätti mielenkiintoa.
Lokakuun alussa laitoin Jounille viestiä asiasta, varsin nopeasti selvisi, ettei varsinaista remonttisuunnitelmaa ole vielä olemassa.
Ehdotinkin tutustumikäyntiä paikanpäälle, joka sitten toteutettiin marraskuun lopulla. Näin pääsin ensimmäisen kerran suksille sille talvelle (eikä sen jälkeen oikein päässytkään vasta kuin huhtikuussa käsivarressa)
blogi teksti tutustumiskäynnistä

Tämän reissun jälkeen aloitin remontin suunnittelun, sekä työmäärien arvioimisen ja aikataulutuksen niin, että kuinka tällainen remontti voitaisiin noin viikossa saada hoidettua.

Keskustelu talkooprojektista nostettiin esiin vaellusnetissä, Google+ Tulilla ryhmässä sekä Facebookin Tulilla ryhmässä. Teimme Jounin kanssa työnjaon, että minä suunnittelen remonttia ja Jouni pyrkii hankkimaan paikalle talkooväkeä. Joulukuussa tein nopeasti taulukon työtehtävistä ja aikataulutin työt. Jouni julkaisi sen ja alkoi keräämään nimiä talkoihin lupautuvista henkilöistä.

Vastaanotto talkoosuunnitelmasta oli pääosin hyvä, keskustelijat ottivat hyvin kantaa erilaisiin ratkaisuihin ja tekivät ehdotuksia korjaustavoista. Luonnollisesti korjaukselle oli myöskin vastustajia, liittyhän Manto-ojan autiotupaan paljon ja pitkäaikaisia tunne- yms siteitä monilla vaeltajilla.

Tammikuun alkupuolella viimeistelin suunnitelmat ja tein materiaalilaskelmat, jotka lähetin tammikuun puolivälissä arvioivaksi metsähallitukseen UKK-puiston johtajalle sekä puistomestarille. Kemihaaran väki pidettiin myöskin koko ajan ajantasalla suunnitelmista, koska tiedossa oli heidän halunsa osallistua tähän yhteiseen projektiin.

Metsähallituksen väki teki suunnitelmiin joitakin muutoksia ja hoitivat pääosan tarvittavista rakennusmateriaaleista paikanpäälle huhtikuun viimeisillä lumilla. Nyt alkoi jo näyttämään, että ehkäpä tästä korjausprojektista voisi vaikka jotain tullakin.

Toukokuun lopulle aloimme suunnittelemaan uutta käyntiä Manto-ojalle ja samalle reissulle sovimme tapaamisesta Manto-ojalla puistomestari Antero Aikion kanssa.
Tapaamisen aikana sovimme että talkoot pidetään elokuun viimeisellä viikolla, samalla kävimme vielä suunnitelmat läpi, listasimme tarvittavia työvälineitä ja varusteita ym. asioita, jotka puistomestari lupasi hoitaa paikalle.
toukokuun vaelluksen blogiteksti

Sitten alkoikin kiihtyvällä tahdilla talkoisiin valmistautuminen, hienosti näytti väkeä löytyvän.
Ilokseni huomasin että yksi talkoolainen sai houkuteltua mukaansa hirsityön opettajan. Hänen osaamiselleen olikin tässä projektissa paljon käyttöä.
Elokuun puolivälissä teimme vielä viimeiset varmistukset metsähallituksen suuntaan, että ne olivat muistaneet hoitaa heidän hoidettavakseen sovitut asiat.

TALKOOT

Yksi talkoolainen oli valmistellut etukäteen takorautaiset saranat, koukkuja ja takorautaisia nauloja. Hänelle tuli este talkoisiin osallistumiselle niin kävin hakemassa nämä taideteokset omaan kyytiini. Huonosta muistista johtuen lähtötouhuissa kävi näihin liittyvä pieni sähläys ja tämä aiheuttikin vähän lisää autoiluharrastusta pohjoiseen menopäivälle.

Eli 22.8. perjantaina varsin monet talkoolaiset suuntasivat kulkunsa kohti Kemihaaraa, yhteiskyytejä oli saatu mukavasti järjesteltyä, niin että kaikille halukkaille oli kyyti löytynyt. Iltamyöhäällä saavuimme Kemihaaraan, jossa oli peti valmiina odottamassa pitkän päivämatkan jälkeen.

23.8. Aamusta kuulin, että pääosa talkooväestä oli jäänyt Kemihaaraan yöksi, aamupalalla oli 14 hengen joukko, joiden seasta löytyi muutama entuudestaan tuttu kasvo, mutta pääosa talkooväestä oli minulle entuudestaan tuntemattomia.

Keräsimme varusteet ja mukaan otetut henkilökohtaiset työkalut pihalle yhteen läjään. Peltoniemen Juhani oli lupautunut hoitamaan niiden kuljetuksen Manto-ojalle.
Lähdimme yhdessä patikoimaan, muutaman tauon jälkeen noin 2,5 h patikoinnin jälkeen saavuimme Manto-ojalle. Pari talkoolaista olikin jo paikalla ja he olivat jo vähän aloitelleet purkutöitä.
Juhani tuli komean kuorman kanssa kohta perässä ja sovimme että jokainen laittaa ensin oman leirinsä kuntoon. Juhani jäi mukaan talkoisiin ja oli hyvänä apuna esimerkiksi puolijoukkueteltan pystyttämisessä.
Manto-ojan autiotuvan ympäristöön nousi varsin nopeasti melkoinen teltta- ja kota- ja tarppi kylä.

Pidimme lyhyen yhteispalaverin, kävimme vähän yhdessä läpi "pelisääntöjä", joiden tavoitteena oli mahdollisten tapaturmien välttäminen. Samalla kävimme läpi projektin vaiheita sekä nyt toteutettavia suunnitelmia. Väki odotti malttamattomana töihin pääsemistä, teimme vähän työnjakoa ja väki rynnisti suurella innolla töihin. Varsin pian talkoiden alkamisen jälkeen paikalle vaelsi yksin kulkeva vaeltaja ja hän liittyi päiväksi mukaan talkoisiin.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli keittokatoksen tekeminen, puolijoukkueteltan pystyttäminen, kämpän purkutyöt, ikkunan ja oven poisto sekä kuivatusojan kaivuu. Työpäivän päätteeksi vietimme yhteistä iltaa puolijoukkueteltassa, yksin kulkenut vaeltaja jatkoi illan kuluessa matkaansa eteenpäin.
Talkoovahvuus oli ensimmäisenä päivänä 18 henkilöä.

24.8.
Ensimmäisenä aamuna sovimme, että keitetään vain yhteiset kahvit ja jokainen huolehtii muuten omista aamupaloistaan. Jatkossa olisi sitten pääosin myös yhteinen aamupala
Aamulla varhain oli paikalla saapunut yksi talkoolainen lisää, joten työvoiman vahvuus säilyi  lähes samana.
Purkutyöt jatkuivat, alimmat hirret poistettiin paikoiltaan. Kuivatusojien kaivutyöt jatkuivat. Hirsisaumojen tiivistämistyöt aloitettiin tekemällä siihen sopivat työkalut jotka otettiin tehokkaasti käyttöön.
Samaan aikaan aloitettiin myös loppuviikosta tarvittavien osien valmistelu. Lattianiskojen alapintaan naulattiin valmiiksi vanerin tukilevyt, vanerit ajettiin valmiiksi sopivan levyisiksi kaistoiksi.
Yhden talkoolaisen tehtäväksi jäi kerätä ympäristöstä herkullisia sieniä, joita saimme nauttia yhteisellä ruokailulla.  Illalla melkoinen osa talkooväestä poikkesi vierailulla Manto-selän autio- ja varaustuvalla.
Tämän päivän talkoovahvuus oli 17 henkilöä.

Purkutyön yhteydessä realisoitui kämpän todella huono kunto.
Kämpän ympäristö oli hyvin kostea, ei paljoakaan tarvinnut kaivaa, kun tuli jo vesi vastaan.
Kämpän lattiarakenne oli hyvin erikoinen ja se olikin huomattavasti huonommassa kunnossa, kuin mitä siitä saattoi päältäpäin arvioida. Vesi ja kosteus oli tehnyt siellä tehokkaasti tuhoaan.
Laverin alusta oli hyvin epähygieeninen, siellä oli sekaisin mineraalivillat, eläinten jätökset, styroxit, homeiset nurkat ym ja nämä kaikki avoimena peskalankkujen alla.
Kämpän alimmat hirret olivat käytännöllisesti jo lähes hävinneet, lahonnutta puuta sai lapiolla poistaa hirsien paikalta.


25.8.
Aamulla oli yhteinen aamupala ja sen jälkeen väki hajaantui omiin töihinsä. Aamupäivällä saimme lisävahvistusta kun paikalle saapui kaksi talkoolaista lisää. Peltoniemen Juhani poikkesi myös paikalla, kun toi talkoolaisten työvälineitä ja muitakin pyydettyjä varusteita paikalle.
Päivän ohjelmassa oli kämpän nostoa, ojan kaivuuta, hirsisaumojen tiivistämistä, hirsityöt pääsivät vauhtiin. Tänään poistettiin viimeiset poistettavat hirret kämpästä. Yläpohjaan asennettavien vaneristen tuulenohjaimien valmistelutyöt hoidettiin kuntoon, Kämpän yläpohjan eristeet olivat reuna-alueilla vesikatossa kiinni ja tuulenohjaimilla oli tarkoitus poistaa tämä ongelma.
Vaikka metsähallitus oli kaatanut puita seinähirsiksi etukäteen, niin pääosan niiden koko ja laatu osoittautui epäsoviviksi. Olimme saaneet luvan tarvittaessa täydentää puutarpeita paikallisesti. Hirsiasiantuntijan avustuksella löytyi kaksi sopivaa puuta, jotka Juhanin avustuksella saatiin siirrettyä työkentälle. Maisemointityöt tehtiin huolella, ettei maastoon jäisi turhia jälkiä.

Iltapäivällä mietin töiden etenemistä ja sääennusteita ja tulin siihen tulokseen, että huominen päivä olisi parempi päivä vierailulle Korvatunturilla, kuin aluenperin suunniteltu keskiviikko. Kerroinkin että halukkaat voivat valmistautua huomiseen vierailuun, miehistä voimaa piti jäädä riittävästi paikalle, koska tiedossa oli hirsien kantamista. Kuusi lähtijää ilmoittautui.
Yksi talkoolainen oli ideoinut, että jos ylemmät päätyhirret tehtäisiin pitemmäksi, niin niiden päälle voisi tehdä kämpän sivulle hyvän penkin. Asia jäi hautumaan, koska osa pelkäsi, että penkin päälle valuva vesi voisi vaurioittaa kämpän seinää.
Yksi talkoolainen oli valmistellut päivällä pullataikinan ja iltanuotiolla oli vuorossa tikkupullan paistoa. Pullaa oli runsaasti tarjolla ja jokainen sai osansa näistä herkuista.
Pari vaeltajaa poikkesi paikalla katsomassa tilannetta ja lupasivat palata loppuviikosta talkoisiin.
Tämän päivän talkoovahvuus oli 20 henkilöä.

26.8.
Aamusta kuusi talkoolaista lähti kohti Korvatunturia ja Jouni lähti kuvausreissulle kohti Naltiotunturia.
Tämän päivän ohjelmassa oli hirsien valmistelua, kämpän nostoa sekä perustusten tekoa. Manto-ojan pohjasta löytyi sopiva sorapaikka, josta pääsimme aloittamaan salaojasoran kaivamisen.
Hirsityö edistyi hyvin, vielä pari hirttä oli valmistelematta.
Keittiö oli taikonut meille taas upean ruuan, jota jäi vielä korvatunturilta illalla palanneille syötäväksi. Yksi joulupukin vieraista jäi yöksi Vieriharjuun. Korvatunturilla vierailleet pääsivät mukaan myös pelastusoperaatioon, kun pöllö oli saanut itsensä vangittua valvontatuvan hormiin. Mukana ollut ammattilainen vapautti pöllön, joka muuten olisi varmasti menehtynyt hormiin.
Nuotiopaikalle kertyi illalla väkeä, ilmeisesti huhu oli kiirinyt maankuulun lätynpaistajan paikalla olosta. Matsoni paistoi koko porukalle lätyt, pitkämatkalaiset (korvatunturilla kävijät) saivat etusijan lättyjonossa.
Tämän päivän talkoovahvuus oli 13 henkilöä

27.8.
Aamusta yksi talkoolainen lähti jatkamaan vaellusta.
Ohjelmassa oli edelleen hirsitöitä sekä kämpän nostoa, ojankaivua. yms.
Iltapäivällä metsähallituksen puistomestari saapui joukkoineen paikalle. Hänellä oli mukana
yksi suunnittelija sekä pari huoltomiestä. He toivat täydennystä tarvikkeisiin sekä ruokahuoltoon. Huoltomiesten mönkijöiden avulla saimmekin siirrettyä riittävän määrän soraa salaojien asentamiseen.
Upeasta talkoojoukosta löytyi luovuutta. Suunnitellun penkin päälle valuvan veden ongelma tuli ratkaistua. Yksi talkoolainen ehdotti että tehdään paikanpäällä räystäälle räystäskouru, jolla voidaan vesi ohjata rakennuksen päihin. Näin sovittiin ja penkkiasia pääsi jatkojalostukseen.
Illalla hirret olivat valmiina asennettavaksi, kämpän nostotyökin oli saatu hyvälle mallille. Kaivuutyötä riitti ja nyt paikalle saadut salaojaputket päästiin asentamaan paikoilleen. Samaan aikaan alkoi myöskin kaivutöiden aiheuttamien maakasojen maisemointi.
Koska Korvatunturilla kävijät eivät olleet ehtineet käydä Vieriharjussa saunassa, niin ehdotin iltapäivällä saunomismahdollisuutta tälle illalle. Osa naisista lähti etukäteen saunan lämmitykseen ja illalla talkoiden loppupuolella lähti muutamia talkoolaisia nauttimaan saunan löylyistä.
Yksi talkoolainen lähti illalla jatkamaan vaellukselle.
Tämän päivän talkoovahvuus oli 19 henkilöä

28.8.
Aamupalan jälkeen alkoihin projektissa mielenkiintoinen vaihe.
Uudet hirret yksi kerrallaan siirrettiin omalle paikalleen. Hirsien asentaminen, kämpän nostot ja tuenta ja niiden muutokset vaativat huolellista valmistelua ja suunnittelua. Työ eteni hyvin ja iltapäivällä kämppä saatiin laskettua lopullisesti uusien hirsien päälle.
Tämä avasi runsaasti työkohteita.
Välittömästi alkoi lattian korkeuden suunnittelu. Tämän jälkeen pääsi uuden ulko-oven valmistelu käyntiin. Yläpohjaan asennettiin etukäteen valmistellut tuulenohjaiset.
Alimpiin sivuhirsiin työstettiin lattiavanerille urat ja tehtiin kolot lattianiskoille. Ovi- ja ikkuna-aukon korjaustyöt käynnistyi myös samantien. Hirsien saumojen tiivistämistä jatkettiin.
Lattianiskat alkoivat löytää omat paikkansa ja ensimmäiset alkuviikosta sahatut vanerit koeasennettiin paikoilleen. Talkooväki suorastaan uhkui työintoa, kaikki olivat valtavalla innolla työssä mukana. Iltapäivällä saimme talkoisiin uutta verta, kun paikalle saapui yksi uusi talkoolainen.
Eräs paikalle kulkeutunut vaeltaja jäi pitkäksi aikaa seurailemaan talkootyön touhuja.
Iltapäivällä sovittiin että seuraavan päivänä on halukkailla mahdollisuus lähteä vierailulle Korvatunturille. Kolme talkoolaista siirtyikin illan aikana Vieriharjuun, josta aamulla aikoivat jatkaa matkaansa kohti Korvatunturia.
Tämän päivän talkoovahvuus oli 19 henkilöä

29.8.
Aamupalan jälkeen talkooväki jatkoi innostuneena työtään.
Loput lattiavanerit asennettiin paikoilleen ja aloitettiin lattian eristystyöt. Ovikin valmistui asennuskuntoon, vanhan ikkunan lasit oli irrotettu ja ne saatiin hyvin pestyä ennen niiden paikoilleen asentamista. Ikkunan väliin lennähti pari puulintua, jotka olivat kaivautuneet esiin puupalikoista. Ikkuna sai persoonalliset listat sekä ulko- että sisäpuolelle.
Lattiaeristyksen jälkeen lattianiskojen päälle asennettiin ilmansulkupaperi ja lattialankkujen asennus pääsi vauhtiin. Paikalle saapui alkuviikosta paikalla vierailleet vaeltajat tekemään lupaamaansa työpanosta. Samoin paikalle tuli yksinäinen vaeltaja, joka jäi siistimään kämpän ympäristöä.
Kämpän sivulle suunniteltu penkki syntyi halkaistuista keloista, penkin päälle valmistui bitumihuovalla pinnoitettu vesikouru.
Samaan aikaan suunniteltiin uutta etukatosta ja valmisteltiin sen osia.

Iltapäivällä Peltoniemen Juhani saapui paikalle arvokuljetuksen kanssa. Hän oli taitavasti hoitanut Helenan talkoolaisille valmistaman lakkakakun kuljetuksen Manto-ojalle. Lieneekö koskaan aikaisemmin täällä herkuteltu näin hienoa ja hyvää täytekakkua.
Työt olivat edenneet siihen vaiheeseen, että Juhani saattoi paluukuormassa viedä henkilökohtaiset työkalut sekä puolijoukkueteltan takaisin Kemihaaraan.
Uusi uljas ulko-ovi karmeineen asennettiin paikoilleen, komeat takorautaiset saranat koristivat ovea.
Sisälle valmistui uusi pöytä, illan puolella tulleet pari uutta talkoolaista valmistelivat sisälle tehtävien "keittiön" pöytätason osat.
Vanhat peskalankut saivat vesipesun. Lattialankkujen asennuksen valmistuttua, asennettiin kaminan suojalevy ja kamina paikoilleen. Makuulaverin runko valmisteltiin ja pestyt peskalankut ladottiin alkuperäisessä järjestyksessä takaisin paikoilleen. Lankut jätettiin kiinnittämättä, jotta lattian maalaus onnistuisi helpommin.
Kämpän seiniin lyötiin takorautaisia nauloja varusteiden ripustamista varten ja kämpän sivuseinälle naulattiin penkin yläpuolelle neljä tukevaa koukkua rinkkoja varten.

Pari talkoolaista lähti vaeltamaan kohti Kemihaaraa.
Etukatoksen runkotyöt valmistuivat ja katto sai raakapontit päällensä. Kämpän ympäristökin alkoi siistiytyä työnjäljistä. Yhteisenä ponnistuksena miehet ruuvasivat Manto-ojan autiotupa kyltin etukatoksen etureunaan.
Illan aikana kaminaan syttyi tuli, kämpän pöydälle syttyi kynttilät palamaan ja neljä meistä talkoolaisista koeyöpyi tuvassa. Yksi talkoolainen testasi kämpän sivuun tehdyn penkin soveltumista nukkumiseen.
Tunnelma oli hieno, ahkera talkooväki näki edessään omien käsiensä jäljet.
Tämän päivän talkoovahvuus oli 20 henkilöä

30.8.
Hyvin maittoi uni kämpässä ja kuulemma myöskin kämpän vieressä penkillä.
Aamupalan jälkeen alkoi loppukiri ja osa meistä valmistautui myöskin jo paluumatkalle.
Kämpän varusteet ja kyltit löysivät omat paikkansa.
Etukato sai huopakaton päällensä, lisäksi se varustettiin vesikouruilla.
Ulko-oven tiivistykset viimeisteltiin ja ovi sai omat listoituksensa.
Lattialistoja syntyi kun sahuri ensin valmisteli siihen sopivan sahauspöydän.
Lattiamaalarit aloittivat omat työnsä, "keittiön" pöytätasot löysivät oman paikkansa ja kämpän ympäristö siistiytyi.
Itse lähdin ensimmäisten joukossa kohti Kemihaaraa, mutta jälkijoukot jatkoivat hyvää työtään viimeistelytöissä ja kämpän ympäristön siistimisessä.
Tämän päivän talkoovahvuus lienee työpäivinä ajateltuna noin10 henkilöä.

Varovaisestikin laskien voidaan sanoa talkoojoukon tehneen yli 130 talkootyöpäivää ja jos siihen lisää ennakkovalmisteluun käytetyn ajan, niin talkootyönmäärä lähentelee jo 150 talkootyöpäivää.

Oleellista ei tietenkään ole tehty määrä, vaan se mitä sillä saatiin aikaan. Erittäin huonossa kunnossa olleen autiotuvan elämä sai uuden jatkon, toivottavasti siitä pääsee nauttimaan monet alueen vaeltajat.
Kokemus oli uskomattoman hieno, luulen että sitä on ulkopuolisen edes vaikea kuvitella.
Upea joukko joka teki uskomattoman määrän uskomattoman taitavasti ja monipuolisesti töitä yhteisen asian eteen.
Tämä viikko jää itselle lähtemättömästi mieleen ja näin uskon monen muunkin kokevan.

Projektin kokemuksista on tarkoitus tehdä vielä oma yhteenveto metsähallitukselle. Tämän yhteenvedon ajatuksena on löytää tästä projektista ne hyvät ja huonot puolet, joiden perusteella voidaan tulevaisuudessa ehkä vastaavissa projekteissa nämä asiat huomioida.

Manto-ojan autiotuvan korjaukseen liittyviä kuvia
Manto-oja Jouni Ohtamaan tekemä video talkoista

Suur kiitos kaikille mukana olleille, hienoa että sain olla kanssanne mukana tässä upeassa projektissa.