tiistai 26. marraskuuta 2013

Onko vaellusharrastuksessa mitään järkeä?

21.11.2013

Edellisenä iltana olin pakannut varusteet lähtökuntoon ja aamulla hyppäsimme Ronin kanssa autoon n. 7:00 ja käänsimme auton keulan kohti pohjoista. Muutama päivä aikaisemmin oli vielä lämmintä + 10 astetta ja lähtiessä oli -1 asteen pakkanen. Kuopiossa pakkasimme auton katolle kaksi suksiparia ja pari ahkiota lisää ja lähdimme etsimään ensimmäisessä vaiheessa lumirajaa.
Hyvin hiipuva lumiraja löytyi jostakin Suomussalmen ja Hyrysalmen välimaastosta ja Kuusamossa näytti jo talviselta.
Matkan edetessä lumi pikkuhiljaa lisääntyi ja pakkanen näytti vaihtelevan. Kemihaaraan saavuimme iltayöstä noin klo 22:00 pakkasen ollessa n. -24 astetta ja lunta noin 30 cm.
Vaihdoimme hiihtovarusteet päälle ja laitoimme varusteet lähtökuntoon ja noin 22:45 käänsimme sukset Kemihaaran sillalle ja kohti korpea.

Suunta kohti Manto-ojan autiotupaa, reittiä oli ajettu moottorikelkalla, se helpotti menoa. Kuu loisti taivaalta ja pienen alkumatkan jälkeen sammutinkin otsalampun ja jatkoin hiihtelyä kuun valossa.
Tasan ei käynyt onnen lahjat, pojat veti ahkioita perässään, minulla oli rinkka selässä ja Roni veti minua perässään.
Reipas kilometri Keskihaaran länsipuolta ja sen jälkeen siltaa pitkin itäpuolelle. Rämeen ylityksen jälkeen alkoi loiva nousu Vislauskuusikkoon. Luonto oli hiljainen, välillä tosin pakkanen paukkui puiden rungoissa. Pientä taukoa välillä ja laskeutuminen Mantoseljänvuotsolle. Ylityksen jälkeen taas loivaa nousua Kuusi-Mantoselkään. Mantoselän kuusikoissa puut varjostivat jo niin paljon, että oli pakko sytyttää otsalamppu antamaan valoa. Noin 3h yöhiihdon jälkeen saavuimme Manto-ojan autiotuvalle. Jostain syystä tupa oli sisältä yhtä kylmä kuin ilma ulkona, edellisen vieraan kuittauksesta tupakirjassa oli kulunut kuukausi, lieneekö sen aikaiset lämmöt jo karanneet taivaan tuuliin. Laitoin samantien tulet kaminaan, edellinen kävijä oli huolehtinut sisään hyvät puut ja hyvät sytykkeet.
Varusteet sisään, kuivaa vaatetta ja taukovaatteet päälle tuvan lämpenemistä odotellessa. Joskus klo 04 seutuvilla asetuimme yölevolle.

22.11.
Heräilin aamulla noin klo 08.  Aamupalan jälkeen lähdin ulos vähän kuvailemaan sinistä hämärää ja sen jälkee aloitin tuvan tutkimisen. Reissun päätarkoitus (tai tekosyy) oli suorittaa tuvan tarkastelua tulevan saneerauksen suunnittelun helpottamiseksi.

Tarkoitusta varten olin pakannut mukaan muutamia erikoisvälineitä perinteisen mitan lisäksi, mutta kirjoittelen erikseen tuosta saneeraustarpeesta toisella kertaa.


Samaan aikaan Jouni videokuvasi tupaa huolellisesti. Aurinkokin nousi joskus kymmenen jälkeen ja tutkimukset piti keskeyttää valokuvausvimman vuoksi.

Puraisimme vähän välipaa, pakkasimme tavarat ja noin 13:30 lähdimme jatkamaan hiihtoa kohti Vieriharjun autiotupaa. Pakkanen oli n. -21 asteen tietämissä, joten talvista hiihtokeliä tuntui vielä riittävän. Hiihdimme ensin viereiselle poroaidalle ja aloitimme poroaidan vierestä nousun ylös Mantoselkään. Käpytikka näytti olevan ainoa lintu, joka oli liikkellä, se hakkaili puita ruokaa etsien. Nousun jälkeen on tietysti edessä lasku, joten laskimme poroaidan vierustaa alas Yli-Vieriaavan reunalle. Siinä on poroaidassa portti, jonka kautta pääsimme siirtymään poroaidan toiselle puolelle.
Suunta koilliseen ja hiihdimme jänkän puolella Vieriharjun reunaa. Lumi kantoin kohtuullisesti, täällä tosin Roni katsoi viisaammaksi siirtyä kävelemään suksien kannoille. Minä luonnollisesti toimin ladun avaajana, koska minulla ei ollut ahkiota perässäni. Hirvet olivat tallaneet lumeen runsaasti täällä jälkiä, välillä näkyi joku linnun tekemä kieppi ja oli ketutkin rakentaneet lumelle helminauhojaan.
Kiersimme Vieriharjun koillispään kautta ja siinä misse rinne putoaa jyrkästi suoraan Vierihaaraan poikkesimme pieneksi pätkäksi jäälle, kun olimme ensin tutkineet sen kantavan. Nousu rannalle ja loppuhiihto tuvalle. Taivas oli pilvessä ja aurinko oli vaipunut mailleen, joten loppumatkasta hiihtelimme taas otsalamppujen valossa, siirtyminen vei meiltä noin 3h aikaa.
Täälläkin oli kylmätupa odottamssa, ei täälläkään ollut muutamaan viikkoon kukaan kuitannut käyntiään. Tupa näytti "hengeltään" aivan erilaiselta kuin Manto-ojan tupa.
Laitoin taas nopeasti tuvan kaminaan tulen, söimme vähän että jaksaisimme kohta taas syödä.
Viritimme tulet myös saunan pesään, kannoimme vedet pataan ja jäimme odottelemaan saunan lämpenemistä. Kävin rikkomassa rannasta jäät, jotta sain sulana olevaan ojaan hyvän uintipaikan. Saunoimme pitkään ja hartaasti, välillä kävin "avanto" uinnilla ja taas saunomaan.
Päivälliseksi olimme tilanneet hirvipaistia, joten sitä pääsimme nauttimaan illalla noin klo 20:00.
Illan aikana pakkanen näytti lauhtuvan ja nukkumaan mennessä pakkasta oli enää n. -5 astetta.

23.11.
Nousin aamulla noin klo 07:00 keittelemään aamukahvia, sen jälkeen teimme aamupalan ja odottelimme päivän kirkastumista sen verran että pääsimme ottamaan valokuvia. Pakkasta oli aamulla noin -7 astetta.
Samalla pakkailimme varusteet lähtökuntoon ja noin klo 11:00 olimme valmiit jatkamaan matkaa kohti Naltiojokea.
Hiihtelimme Vieriharjun vierustaa poroaidalle. Teeriparvi oli ruokailemassa ennen poroaitaa, mutta jostain syystä ne halusivat meitä väistää. Siirryimme portista poroaidan länsipuolelle ja lähdimme seuraamaan sitä kohti Vieriaapaa. Etenimme Ronin kanssa vähän nopeammin kuin ahkion vetäjät, mutta jonkin ajan kuluttua huomasin edessä olevan isohkon porotokan. Jäimme odottelemaan ja annoimme poroille aikaa siirtyä rauhassa pois reitiltämme. Tulimme Vierihaaralle ja nämä ilmeisen lämpimänä virtaavat vedet olivat pääosin sulana, mutta siltaa pitkin oli hyvä siirtyä toiselle rannalle.
Seuraavalle avosuolle tullessa avautui eteen hieno näkymä, kun Naltiotunturi nousi edessä näkyvän metsikön takaa upeasti kohti pilven alareunaa.
Ennen Naltiojoelle tuloa oli edessä vielä yksi poroaita, jossa olevasta portista siirryimme sen poikittaisen aidan toiselle puolen. Vähän ennen Naltiojokea käänsimme suunnan joen suuntaisesti lounaaseen ja avasimme uran Naltiojoen autiotuvalle. Siirtyminen oli vienyt aikaa noin 2,5h ja pääsimmekin perille vielä juuri ja juuri ennen pahempaa hämärtymistä.
Tupa lämpenemään ja nopeasti ottamaan muutamia valokuvia.
Sitten olikin edessä kahvit ja lättykestit ruokaa odotellessa. Tällä kertaa ruokana oli sitten naudanpaistia, hyvää oli sekin. Iltaa kohti ilma kirkastui ja illan pimeydessä oli hyvä käydä vielä kuulostelemassa luonnon hiljaisuutta ja katselemassa ja kuvailemassa tähtiä. Puhelimella tilasimme aamuksi Kemihaarasta ruokatarjoilun klo 09, joten edessä oli aikainen herätys.

24.11.
Aamulla herätys klo 05:00, aamupalan syönti, tavaroiden pakkaus ja noin 6:30 suksille. Pakkasta oli noin -10 astetta, joten keli oli upea, tosin ympärillä oli lähes täydellinen pimeys. Otsalamppujen valossa näki kuitenkin hyvin edetä.
Porot olivat polkeneet tuvan kohdalta vankan polun joen yli, joten pääsimme siitä hyvin toiselle rannalle. Sitten otin kompassiin suunnan kohti Ritavuotsoa. Toimin luonnollisesti ladun avaajana, kuu paistoi sen verran pilviharson takaa, että siitä sai oivallisen apuvälineen suunnan pitämiseksi. Ennen Ritavuotsoa tuli yksi poroaita hidasteeksi, nostin Ronin siitä yli ja siirryin itse toiselle puolen. Sitten porukalla nostimme ahkiot yli ja matka jatkui. Ritavuotsolla saavutimme tavoitteena olevan vanhan talvitiepohjan. Sen aukko erottui hyvin maastossa, vaikka ura olikin hyvin lumenpeitossa. Sitä pitkin hiihdimme Kemihaaran tienvarteen ja tietä pitkin parkkipaikalle. Noin 2h hiihdon jälkeen olimme autolla ja ehdimme vielä pakata tavarat autoon ja vaihtaa vähän kuivaa vaatetta päälle, ennenkuin siirryimme Kemihaaraan nauttimaan poronkäristyksestä.
Upea reissu kotimatkaa vaille valmiina.
Muutamaksi päiväksi oli arjen askareet unohtuneet jonnekin taka-alalle ja olimme saaneet nauttia upeasta talvivaelluksesta muutaman päivän.
Tässähän ei siis ole mitään järkeä, mutta suosittelen.

Täältä löytyy lisää reissukuvia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti