sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Inarinjärvi 24. - 30.8.2013

23.8.
Lopetin työt vähän ennen puoltapäivää ja siirryin varusteiden pakkauspuuhiin.  Etukäteen olin muokannut varustelistani tätä reissua varten ja jälleen kerran osoittautui että pakkauslista on erinomainen helpotus varusteiden pakkaamiseen.
Varusteet autoon ja lopuksi nostinme tyttöni Annan kanssa kanootin auton katolle ja noin klo 14 starttasimme kohti pohjoista. Eväistä olimme pakanneet kylmälaukkuun vain jäisenä olevat eväät sekä kuivatut jauhelihat sekä muutama kilo jäitä niiden seuraksi ja loput eväät oli tarkoitus ostaa matkalta.  Heti alkumatkasta auton tankkaus, Hirvaskankaalla ruokailutauko ja taas tielle. Ennen Oulua arvelimme, että emme välttämättä ehdi Keminmaahan kauppojen aukioloaikoina, joten poikkesimme Kempeleessä ostamassa loput eväät. Tässä oli hyvä aika vaihtaa kuskia ja taas baanalle. Napapiirillä pysähdyimme kahvitauolle ja Sodankylässä pieni auton "välitankkaus". Sen jälkeen aloimme katselemaan sopivaa taukopaikkaa, jossa voisi muutaman aamuyön tunnin nukahtaa. Vajusessa pääsimme sopivasti tieltä sivuun noin klo 1:00 ja jäimme hetkeksi autoon nukkumaan.

24.8.
Herätys aamulla noin klo 05:00 ja ajelimme Ivaloon, katselimme hetken, että olisiko ollut yhtään kahvipaikkaa auki, mutta kun ei ollut, niin jatkoimme suoraan Veskoniemen kalasatamaan.
Veskoniemi
Sääennuste oli lupaillut reissuviikolle hyvää säätä, pääasiassa poutaa, lämpötilat muutamille päiville yli + 20 astetta.  Tuuli reissun alkupäivinä lännessä, tuulen voimakkuus 3 - 5 m/s. Alkuosassa reissua tuulet pitäisi heiketä ja viikon aikana tuuli pitäisi käätyä myötäpäivään kiertäen niin, että reissun lopussa tuuli on taas takaisin lännessä.
Nostimme kanootin alas ja teimme aamupalan itse. Varusteiden vaihto ja pakkasimme ruokatavarat niille varattuihin säkkeihin ja aloitimme kanootin lastauksen. Lastasimme tavarat kanoottiin ja kiinnitimme ne remmeillä kanoottiin, niin että jos vaikka kanootti kaatuisi, niin tavarat pysyisivät kanootissa kiinni. Molempien penkkiin kiinnitimme lisäksi äyskärit siltä varalta, että niille olisi jotain käyttöä. Puoli yhdeksän maissa Teuvo ja Jouni Ohtamaa ajoivat paikalle aloittivat omat valmistelunsa.

Noin klo 09:00 olimme valmiit aloittamaan melontareissun.  Palosaaren suojassa pääsimme hyvin liikkelle ja kanoottien keulat kääntyivät kohti pohjoista. Nunnarosaaren pohjoisnokka tuli ohitettua ja suuntasimme kohti Piltsiniemen  kärkeä. Sitten käänsimme suunnan kohti Kota-Mauran lounaiskärkeä. Saaret antoivat hyvän suojan luoteesta puhaltelevalta tuulelta. Kota-Mauran jälkeen kiersimme Korkia-Mauran länsipuolelle ja meloimme rannan läheisyydessä Jääluolan laiturin viereen, jossa rantauduimme n. 10:40.
Puraisimme rannalla ensin vähän välipalaa ja sen jälkeen lähdimme katsomaan, että mistä Jääluola löytyisi. Samalla totesimme että lähempää Jääluolaa olisi löytynyt vähän paremmat rantautumismahdollisuudet, mutta käytetään niitä sitten seuraavalla kerralla.
Jääluola



Ensin näytti ettei luolaa löydy, mutta sitten menin kapeasta kalliossa olevasta aukosta sisään ja sieltä löytyi ensin pieni luola ja siellä oli tikapuut alaspäin pimeyteen. Siispä huutelin toisetkin tutkimaan luolaa. En ollut huomannut ottaa taskulamppua mukaan, mutta Jounilla oli hyvä valo, jota hän käyttää videokuvauksessa. Laskeuduin luolaan ja luola yllätti suuruudellaan. Luolan lattialla oli varmaan ainakin metrin verran vettä ja sen alla jäätä. Yritin ottaa muutamia kuvia luolasta, mutta kuvaus oli melko vaikeaa tällaisissa olosuhteissa. Siirryin pois luolasta niin Jouni pääsi laskeutumaan luolaan kameransa kanssa. Anna meni näyttämään Jounille valoa kuvauksen ajaksi.

 Kuvausreissun jälkeen oli aika jatkaa päivän matkaa ja nousimme takaisin kanootteihin.Suuntasimme koilliseen seuraillen saaren rantaa. Korkia-Mauran pohjoiskärjestä suuntasimme Pitkä-Mauran pohjoiskärkeä kohti. Pikkuhiljaa saarten suoja väheni ja luoteistuuli pääsi nostamaan aaltoja Moossinaselältä. Suunniteltu reitti meni Pitkä-Mauran kärjestä Moossinasaaren pohjoiskärjen kautta Iso Jääsaaren eteläkärkeen.  Takaviistosta tulevat jo melko isot aallot toivat välillä jonkin verran vettä kanoottiin, niin käänsimme suunnan Moossinasaaren pohjoispäässä olevaan pieneen lahdenpohjukkaan, jossa pidimme kahvitauon. Tuuli puhalsi melko voimakkaasti saaren länsireunaan, niin totesimme pääsevämme helpommalla kantamalla kanootit muutaman kymmenen metrin matkan saaren pohjoispuolella olevaan suojaisaan lahdenpohjukkaan. Siellä viritimme mukaan varaamani kanottipeitteen paikoilleen ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti pohjoista. Nyt pääsimme etenemään sivutuuleen ja lisäksi kanoottipeite hoiti muutamat pienet pärskeet. Vaikka tälläkin välillä aaltokorkeus oli kohtalaisen iso, niin nyt eteneminen sujui jo varsin mukavasti. Iso Jääsaaren suojassa meloskelimme saaressa olevalle autiotuvalle, jonne saavuimme vähän ennen klo 14:00
 Tuvalla oli pari käsittääkseni paikallista kaveria, jotka vaikuttivat majoittuneen tuvalla jo vähän aikaa. Jutimme heitä ja kuvailimme tupaa. Läheiseltä kodalta poikkesi tuvalle kolme kaveria, jotka olivat kalan uisteluhommissa järvellä. Kalaonni ei kuulemma ollut vielä oikein suosinut, mutta olivat kuulemma hyvin osanneet varautua Wilhelmiina-linjalla tähän tilanteeseen. Poikkesimme vielä katsomassa kotaa ja lähdimme suunnittelemaan matkan jatkamista.

Toinen autiotuvan kavereista neuvoi, että ehkä kannattaisi meloa ensin koilliseen Pienen Jääsaaren lounaispuolella olevien pienten saarten luo ja sieltä vasta Pienen Jääsaaren eteläkärkeen.


Samalla hän katseli että Jääsaarten salmessa näyttäisi olevan sen verran vaahtopäitä, että voi olla että emme pääse siitä melomalla menemään.
Lähdimme ensin etenemään hän ohjeensa mukaisesti, mutta ensimmäisen saaren jälkeen käänsimme suunnan itään edessä olevien saarien väliin. Jo tässä huomasi että heti kun tulimme Etelä-Aunion kohdalle sai tuuli lisää voimaa ja aallon korkeus kasvoi selvästi. Siirryttyämme Jääsaarten  salmen puolelle pääsi luoteistuuli puhaltamaan kunnolla Kasariselältä ja aallon korkeus oli jo kunnioitettava. Pääsimme kuitenkin hyvin etenemään sivutuuleen ja välillä kun tuli suurempia aaltoja käänsin kanootin keulan suoraan vastatuuleen ja vaikka tämä väli olikin kohtuullisen raskasta meloa, niin muuten salmen ylitys sujui ilman minkäänlaisia ongelmia. Pienen Jääsaaren luoteispuolella olevien pienten saarten jälkeen oli vielä noin kilometrin  avovesipätkä, mutta täällä aallon korkeus oli jo selkeästi pienempi ja pian pohjoispuolella oleva saari antoi jo tuulelta hyvän suojan . Meloimme Pienen Jääsaaren eteläkärkeen ja totesimme että saaren kärjen jälkeen olisi edessä ollut haastava vastatuuli osuus. Päätimme rantautua tänne ja katsella jos vaikka täältä löytyisi sopivan tasaiset paikat yöpaikoiksi. Noin klo 16:00 rantauduimme ja pienen katseluretken jälkeen löysimme kanoottien läheltä paikat molemmille kodille.
 Pistimme majoitteet pystyyn ja aloitimme päivällisen valmistelun. Samoihin aikoihin vastarannalla näytti olevan yksi kanootti kahden melojan voimin nousemassa vastatuuleen. Päivällisen jälkeen oli aika vähän huokaista ensimmäisen päivän rasituksista ja illalla istuskelin pitkään rannalla pienen nuotion äärellä nauttimassa luonnon rauhasta ja elävästä tulesta. Päivän sää oli aikalailla ennusteen mukainen, päivällä pilvipoutaa ja illasta ilma näytti kirkastuvan.








25.8.
Herätys aamulla klo 07:00, aamupalan laitto, leirin purku ja kanoottien lastaus. Yöpaikan valinta oli onnistunut, koska tuuli oli yön aikana laantunut saimme jatkaa matkaa hyvässä säässä. Pääsimme liikkelle n. 8:30 ja käänsimme suunnan pohjoiseen.

 Meloimme Sikastosaarten kautta kohti Pientä Kaamassaarta  jonka länsinokan olimme kiertäneet noin tunnin melonnan jälkeen. Heikko tuuli oli koko ajan vain tyyntynyt lisää ja täältä suuntasimme noin neljän kilometrin päässä olevaa Palkissaarta kohti. Taas noin tunnin melottuamme saavuimme Palkissaaren lounaiskärjessä olevan pienen saaren luo ja pidimme leivänpuraisu tauon. Saari osoittautui erittäin hyväksi majoittumispaikaksi, sieltä löytyisi kohtuullisen tasaista majoitustilaa isommallekin ryhmälle.

Tauon aikana sovimme että hyödynnämme upean sään ja teemme reittisuunnitelmaan pienen muutoksen. Suunnitelman mukaan olisimme jatkaneet vielä vähän matkaa pohjoiseen ja majoittuneet Hirvassaarten pohjoisosaan.
Päätimme suorittaa Kasariselän ylityksen jo tänään.
Tauon jälkeen saimme meloa jo peilityynellä järvellä ja aurinkokin yritti jo vähän paistella. Suunta oli luoteeseen, hivenen Hirvassaaren länsipuolelle. Puolenpäivän tietämissä olimme Hirvassaarten läntisimpien saarten luona ja jatkoimme lännen ja luoteen välisellä suunnalla Siltasaarten pohjoispuolelle. Kiersimme Siltasaarten pohjoispuolelta Kahkusaaren salmeen, josta käännyimme länteen kohti Kuusennuskasaaria
Katselimme saaresta sopivan rantautumispaikan ja nousimme maihin noin 13:30. Täältä löytyi helposti majoituspaikat ja niemennokassa oli valmiiksi vanha nuotiopaikkakin leiripaikan vieressä.


Kohta oli Kuukkelitkin liittyneet seuraamme nauttimaan hienosta loppukesän säästä.


Pidimme kunnon tauon ja parin tunnin tauon jälkeen lähdimme vielä pienelle melontaretkelle. Kiersimme majoitussaaren ympäri, Jouni ja Teuvo viritteli samalla kalanpyyntivehkeet veteen.
Suuntasimme kohti Kahkusaaren autiotupaa, ennen sitä pääsimme katsomaan kun kaksi poroa vaihtoin sujuvasti saaresta toiseen.


 Tupa näkyi jo noin kilometrin päästä ja meloimme tuvan rantaan. Paikalla oli yksi pariskunta, joka oli soutanut paikalle venotilla muistaakseni Väylävuonolta.  Venotti oli hyvin varustettu, siinä sai peränpitäjä istua oikein puutarhatuolissa.




Tupa oli juuri saneerattu ja se oli siistissä kunnossa. Tuvan läheltä löytyi valmiita puisia telttapohjia ja aivan uusi keittokatos. Kuvailimme ympäristöä ja istahdimme turinoimaan pariskunnan kanssa nuotiolle.


Aikamme istuskeltua nuotiolla palasimme takaisin leiripaikallemme. Muutama uisteluvene näytti olevan kalanpyynti hommissa lähivesillä, illan hämärtyessä sytytimme nuotion ja nautimme nuotion loisteessa upeasta kuutamoillasta.

26.8.
Sääennuste oli lupaillut aamuksi etelätuulta ja siltä se aamulla noin 7:00 aikaan herättyämme näyttikin. Vanhan kaavan mukaan aamupalat, leirin purku ja kanoottien pakkaus. Noin klo 08:00 olimme valmiit jatkamaan matkaa, nyt suunta oli länteen. Ensimmäisenä oli edessä Kuusennuskaselän vähän yli kilometrin mittaisen selän ylitys sen pohjoispäästä,  ensimmäisenä tavoitteena oli Viimasaaren eteläkärki. Tuuli oli kohtalaista ja aallon korkeuskin jonkinlainen, mutta aivan hyvää melontakeliä. Täältä käänsimme suuntaa luoteeseen saadaksemme Hopeakivisaarista tuulensuojaa.
Saarten suojasta käänsimme suunnan lounaaseen kohti Runtsassaarta. Sinne oli noin kahden kilometrin järvenselän ylitys, mutta täällä saaret antoivat meille jo hyvän tuulensuojan.
Vähän ennen kymmentä rantauduimme Runtsassaaren rantaan pitämään pientä taukoa upeassa aurinkoisessa säässä. Lämpötila oli jo tässä vaiheessa noussut yli + 20 asteen. Puraisimme vähän välipalaa ja nautimme upeasta kelistä. Rantautumispaikan vieressä oli ehkä noin 4 m korkea puun kanto, todennäköisesti se on joskus kaadettu lumirajasta poikki. Rantakalliolla kissankello heilutteli kelloaan tuulen mukana ja saatoin kuvitella kellojen soiton korvissani.


Täältä teimme vielä pienen melontapätkän Pääsaarten pohjoispuolella olevalle pienelle Kasarikivilaassatin saarelle.



Saaren päästä löytyi hyvä rantautumispaikka ja molemmille kodille löytyi helposti riittävän tasaiset pystytyspaikat .

Sääennusteen mukaan tuulet piti koventua puolenpäivän maissa, mutta me olimme jo siinä vaiheessa leiriytyneet ja saimme vain nautiskella hyvässä, mutta varsin tuulisessa säässä. Nyt piti katsella riippumatollekin sopiva kiinnityspaikka, koska tänään oli hyvää aikaa nautiskella aurinkoisesta säästä

Saarelta oli näköyhteys Ukolle, tosin välissä oli vielä melko pitkästi järven selkää ja olihan sinne etäisyyttäkin noin 7 km.
Keittelimme kahvit ja lähdin tutustumaan saareen. Kävelin saaren lounaiskärkeen ja jäin ihmettelemään, että onko lännestä tulossa sadekuuro, kun kauempana olevat saaret hävisivät harmaan verhon taakse. Sitten huomasin että noin etelän suunnasta nousee vahvat savupilvet ja saaret peittyivätkin tuulen kuljettaman savuverhon taakse. Netin kautta saimme selville että Inarijärven saarissa oli sillä hetkellä viisi erillistä metsäpaloa, joilla oli kaikilla yksi yhteinen piirre. Ne kaikki oli syttyneet saarien keskiosissa, n. 150 m rannasta.. Uutisissa viitattiin retkeilijöiden mahdollisesti sytyttäneet tulet, mutta tästä itse ajattelin, että todennäköisemmin kyseessä olisi marjan poimijat. Saariin tulevat retkeilijät varmaankin leirityivät ja nuotiovat samoin kuin me, eli rannan tuntumaan.
Saaren pohjoiskärjessä oli hyvä suojainen paikka, josta oli hyvä laskeutua kalliolta järveen, kävin ensimmäisen kerran testaamassa miltä se uinti Inarijärvessä tuntuu ja se tuntui tosi hyvälle. Mittasin samalla veden lämpötilan ja se näytti olevan n. + 15 astetta.
Viereisellä saarella oli erikoisen mallinen kivipaasi ja tuumailinkin, että lieneekö Pääsaaret saaneet nimensä tämän kiven mukaan.
Toiset olivat jo vetäytyneet iltapuuhiin ja yölevolle, mutta jäin vielä itse seuraamaan värimaailman kehittymistä auringon laskuun asti. Odottelu kannatti, ilta päättyi varsinaiseen väriloistoon ja värien leikkiin. Naapurisaaren kiven taakse syntyi pieni sateenkaaren pätkä ja auringon laskiessa taivas ja järven pinta saivat upeita värejä.

27.8.
Aamu eteni samassa rytmissä kuin aikaisemmatkin aamut ja noin klo 08 olimme taas kanootissa valmiina lähtöön. Tälle aamulle keli oli vähän kosteahko,  niin kanoottipeitteen lisäksi puimme päälle sadeviitat. Se antoi hyvän lisäsuojan, ettei hartiat kastu. Tosin sade oli varsin vähäistä ja loppuikin pikkuhiljaa.
Tuuli oli edelleenkin etelässä, ensin meloimme saarten suojassa lounaaseen Pääsaarten suojassa, mutta sitten ylitimme noin 2 km pitkän selän Luolikkosaarilta Suovasaarten pohjoisimman saaren sivuitse. Ylityksen jälkeen pysähdyimme pienelle tauolle viereiselle pienelle saarelle. Tästä näimme hyvin savuavalle Käyränokkasaarelle ja päätimmekin meloa katsomaan palavaa saarta tarkemmin.
Tämänkin päivän melonta oli sujunut ihan mukavasti, vaikka välillä saimmekin vastatuulta ja tälle viimeiselle välille sivutuulta Pikku Kapaselältä, niin rantauduimme palavalle saarelle jo vähän ennen klo 10:00.
Saaren pohjakasvillisuus näytti palaneen jo melko laajasti ja näytti että täällä oli käyty raivaamassa puiden juuria paljaaksi ettei ne palaisi.

Käytännössä kuitenkin näimme useita palavia puita ja soitinkin kaiken varalta hätäkeskukseen kertoakseni metsäpalon tilanteen viranomaisille. Hetken aikaa meni karttaharjoittelussa ennen kuin hätäkeskuksen henkilö löysi kartalta Käyränokkasaaret.




Kun valokuvaukset ja videokuvaukset oli saatu suoritettua, niin kiersimme noin puolet tästä palavasta saaresta meloaksemme suunnitellulle leirisaarelle.  Saaresta löytyi hyvä rantautumispaikka ja pienellä katselulla taas molemmille hyvät leiriytymispaikat. Laitoimme leirit kuntoon ja pidimme pienen tauon. Jouni ehdotti että lähtisimme samantien käymään vielä Ukonsaarella

ja lähdimme melomaan saaren sivua itäpuolelta kohti leirisaaremme lounaiskärkeä. Mitä pitemmälle meloimme sen voimakkaammin tuntui tuuli puhaltavan ja sääennuste oli ennustanut tuulen voimistuvan puolenpäivän maissa. Ilmoitimme Annan kanssa, että me emme lähde melomaan Ukonselälle, mutta Jouni ja Teuvo jatkoivat matkaa. Jäimme saaren lounaiskärjen vieressä olevalle pienelle saarelle seuraamaan toisten matkan etenemistä ja melkoisen haastavalta eteneminen näytti. Tuuli tuli voimakkaasti sivusta ja he joutuivatkin melomaan melko paljon Palo-Ukon koillispuolelle ennen kuin saivat saaresta tuulensuojaa. Seurasin kiikarilla koko ajan heidän etenemistään, siltä varalta että jos joku haaveri sattuisi, niin saisin heti hälytettyä apua. Seuranta jatkui siihen asti kunnes heidän kanootti siirtyi Palo-Ukon taakse ja sen jälkeen me meloimme takaisin leiripaikalle. Samantien otin kiikarin ja kameran mukaan ja lähdin kävelemään takasin saaren toiseen päähän, koska halusin olla kiikarilla seuraamassa samalla tavalla heidän paluumatkansa onnistumista.
Noin klo 14:00 sain kanootin taas kiikariini, mutta se kaartoi vielä Palo-Ukon rantaan.  Noin klo 14:20 he lähtivät melomaan takaisin ja vaikka tuuli oli varmastikin vielä voimakkaampi kuin menomatkalla, niin jostain syystä nyt matka näytti edistyvän paremmin, reitti oli hieman etelämpänä niin ehkäpä Kuusisaari antoi hieman suojaa ja melojat pääsivät turvallisesti selän yli saarten väliin tuulensuojaan.

Jouni ja Teuvo meloivat leiripaikalle samoihin aikoihin, kuin mitä itse ehdin sinne vaikka tulin puolijuoksua. Samaan aikaan rajavartioston helikopteri oli saapunut sammuttamaan viereisen saaren metsäpaloa. Saimmekin mielenkiintoisen näytelmän seurattavaksi kun ensin isompi helikopteri kantoi noin kaksi tuntia vettä järvestä saareen ja sen jälkeen vielä pienempi helikopteri jatkoi sammutustyötä yhden tunnin.

Sitten olikin päivällisen aika ja sen jälkeen oli hyvää aikaa vielä kierrellä saarella katselemassa ja kuvailemassa. Löysin tältäkin saarelta mielenkiintoisen kiven, joka sopi hyvin tämän saaren nimeen, olihan kivellä ainakin yhtä käyrä nokka kuin saaren nimi, Käyränokkasaari antoi ymmärtää.



Alkuillasta Teuvo viritteli nuotion rantakivikkoon ja istuskelimmekin tovi aikaa yhdessä nuotiolla. Nuotiolla istuskelun aikana saimme ihmetellä, että kuinka nopeasti tuulen suunta saattaa muuttua.  Muutaman minuutin aikana tuuli kääntyi 180 astetta ja kääntyminen tapahtui laajemmalla aluella kuin vain meidän nuotio piirissä. Metsäpalon savut olivat menneet etelätuulen mukana kohti pohjoista ja nyt ne sitten menivätkin suoraan etelään. Muutoinkin reissun aikana useamman kerran ihmettelimme tuulen voimakkuuden vaihtelua, välillä oli hyvin rauhallista ja sitten yhtäkkiä alkoi kuulua huminaa ja kohta tuuli puhalsi varsin voimakkaasti ja taas jonkin ajan kuluttua se rauhoittui. Jälleen kerran seurailin värien muuttumista auringonlaskun aikoihin ja yritin kuvata ilta-auringon tuomaa tunnelmaa.

28.8.
Heräsimme aamulla noin klo 07:00 ja aamurutiinit olivat jo muodostuneet sellaiseksi, että olimme klo 08:00 kanooteissa valmiina aloittamaan päivän melonnan.
Tuuli oli taas illan pyörimisen jälkeen palannut takaisin etelään tai oikeastaan jo ennusteen mukaisesti lounaaseen ja voimakkuuskin kohtalainen.
Meloimme ensin tuloreittiämme  palavan saaren vierestä ja totesimme että hyvin näyttää tuollainen tuli pureutuvan maastoon. Samalla tavalla näytti aluskasvillisuus savuavan kuin mitä eilen. Ne puut jotka olivat olleet tulessa näyttivät sammutustyöstä johtuen ainakin vielä säästyneen. Käyränokkasaarten jälkeen käänsimme kanoottien keulat kohti etelää, edessä oli n. 2km pitkästi Pikku Kapaselän ylitystä. Käytimme hyödyksemme välillä olevat muutamat pienet saaret, joista saimme vähän tuulensuojaa.
"Postilaatikkosaari" oli sopiva paikka käydä tarkistamassa ettei ollut tullut mitään postia ja käänsimme siitä suunnan kaakkoon. Manner antoin jo kohtalaisesti suojaa kun meloimme Iso Kapaselän lounaissivua. Mutta sen huomasi taas hyvin, että heti kun järvessä on joku vähänkin pitempi lahti tai saarten väli, niin niistä tuuli saa selkeästi lisävoimaa.
Meloimme Kallosaaren vieressä olevalle pienelle saarelle, missä pidimme pienen tauon. Pari tuntia olimme meloneet tuulessa ja kohtuullisessa aallokossa, mutta päivän työt oli jo melkein tehty. Tauon jälkeen oli edessä vielä pieni melonta kun meloimme Makea Petäjäsaaren eteläkärjen kautta ja Vehersaaren pohjoiskärjen kautta sen vieressä olevalle Kalluudemsuálu saaren pohjoispuolella olevaan hienoon laguuniin.

Pienellä katselulla löytyi taas molemmille hyvät leiripaikat ja laitoimme leirit pystyyn.
Nyt oli hyvä aika tutustua taas tähän saareen tarkemmin. Leirisaaren ja viereisen Vehersaaren välissä oli kapea salmi ja rannat putosivat molemmin puolin siinä jyrkästi alas. Leirisaaremme puolelta löytyi kallioiden päältä luonnon koloon tehty telkän pesä.

Saaren tutustumisen ja tauon jälkeen lähdimme Jounin kanssa vielä pienelle melontaretkelle. Ajattelimme käydä kiertämässä tuon viereisen Vehersaaren vielä ympäri. Meloimme ensin tuon edellä mainitun kapea salmen läpi ja heti sen jälkeen saimmekin voimakkaan vastatuulen lisähaasteeksi. Mielenkiintoiselta näytti kun lähestyimme Vehersaaren eteläpäätä, meillä oli vastatuuli ja niemenkärjessä näki hyvin että saaren eteläpuolella tuuli taas puhalsi sen rannan suuntaisesti. Eli saaren mutkassa oli mukava ristiaallokko ja vaikka muutimme suuntaamme n. 90 astetta, niin silti saimme jatkaa vastatuulessa. Ei suotta sanota, että Inarijärvellä saareet ja nuorat kääntävät tuulensuuntia. Eteläpuolella tuuli oli vieläkin voimakkaampi kuin mitä se oli ollut saaren itäpuolella, olihan vallitseva tuulensuunta kuitenkin jo melkein lännessä. Saaren länsipuolella on Pirttisalmi, siellä näytti viereisellä pienehköllä saarella olevan jonkun tukikohta. Laskeskelin että siellä taisi olla ainakin kahdeksan eri rakennusta. Muutama vene näytti olevan rannassa ja joku seurasi melomistamme tuvan ikkunasta. Rannalla oli lisäksi yksi kanootti ja yksi kajakki.
Salmessa oli lähes tyyni vesi ja saaren pohjoispuolella pääsimme melomaan myötätuulessa takaisin leiripaikalle.

Teuvo oli melontaretkemme aikana lähtenyt kalastushommiin ja kohta hän kantoikin leiripaikalle pari harria, jotka hän oli saanut.
Päivällisen jälkeen kiertelin vielä koko saaren läpi, sieltä näytti löytyvän useita vanhoja leiripaikkoja ja nuotiopaikkoja.

Tämänkin leiripaikan edessä oli hyvät puitteet uimiselle, joten täällä oli hyvä jatkaa pari päivää aikaisemmin aloitettu Inarinjärvi uintia.
Kuukkelitkin olivat tulleet meitä tervehtimään kohta jo leiriydyttyämme ja niitä pyöri ympärillä neljä kappaletta, hyvin niille näytti leipä ja kalanperkeet maistuvan.
 Alkuillasta Teuvo viritteli meille taas rantakivikkoon hyvän nuotion, jonka ympärillä saimme taas istuskella ja ihmetellä kaunista luontoa. Pieni sadekuurokin kulki ohi, mutta se ei kestänyt kauaa ja taas keli poutaantui.



Iltanuotion hiivuttua sain taas seurata upeaa taidenäytöstä, kun upeassa ympäristössä luonto antoi unohtumattoman värinäytelmän.
Rantakallioita katsellessa tuumailin, että kumpi on kovempaa, vesi vai kivi ja vastaus löytyi rantakivistä.





29.8.
Takana oli reissun viilein yö, aamu aukeni kirkkaana ja raikkaana. Lämpötila oli n. + 5 astetta. Vaikka edessä ei nytkään ollut kovin pitkää melontapäivää, niin totutulla kaavalla matka jatkui. Startti taas noin klo 08.00.
Uskomattoman hyvin pitkän ajan sääennuste näytti tällä kertaa onnistuvan. Vajaa viikko aikaisemmin oli ennusteltu tänne länsituulta ja siellä se tuuli näytti olevan. Aamusta tuuli oli heikompaa, lähtiessä lähes tyyntä.
Meloimme kapeasta salmesta ja otimme suunnan kohti Nilisaaren ja Palosaaren välistä kapeaa salmea.

Täällä sivutuuli nosti kohtalaista aaltoa, mutta aamusta tuuli oli vielä kohtuullisen heikko. Kapean salmen kautta siirryimme Kaltioselälle, jossa oli reilun kilometrin mittainen avovesi osuus ennen siirtymistä  Mahlatin nuoran suojiin. Kaltioselällä huomasi taas hyvin, että kun tuuli pääsi puhaltamaan Kourinsalmesta, niin sen vaikutus oli heti voimakkaampi. Päästyämme Nuottamojärvelle niin tämä tuulen kääntyminen taas toteutui, kun Nuottamojärvellä se puhalsi taas meitä vastaaan. Mahlatin lounaisniememennokan ohitettuamme rantauduimme pitämään taas pientä taukoa. Tauon jälkeen saimmekin sitten lopultakin tuulen taakse ja meloskelimme upeassa säässä leppoisassa myötätuulessa Mahlatin nuoraa pitkin kohti Koskisaarta.

Vuoriaisen ohi melottua käänsimme kanootit Koskisaaren länsipuolelle ja rantauduimme mantereen puolelle niemennokkaan. Siitä emme löytäneet sopivaa leiripaikkaa, niin meloimme niemennokan toisella puolella olevan Järvikäisen puolella olevaan niemennokkaan ja sieltä löytyikin heti sopivat  leiripaikat.



 Kohta heti leirin pystytyksen jälkeen huomasimme että lähes vieressä oli vanha nuotiopaikka ja sen vieressä oli myöskin hyvää ja tasaista aluetta leiriytymistä varten.
Leirin pystytyksen jälkeen lähdin tutustumismatkalle lähiympäristöön. Kiersin Järvikäisen toiselle puolelle ja nousin viereisen Moonivaaran huipulle katselemaan sieltä avautuvia maisemia. Nousua järveltä ylös kertyi n. 100m, vaaran päällä puusto esti näkymiä, mutta vaaran jyrkiltä rinteiltä löytyi mukavia aukkopaikkoja, josta saattoi katsella ympäristöä. Ivalojoen suisto näkyi tänne hyvin, samoin lähtöpaikkamme Veskoniemi sekä leiripaikan lähellä olevan Koskisaaren ympäristö.
Koskisaari

Leiripaikka
 Paluumatkalla löysin maastosta vielä vanhan karhun ulosteläjän, mutta karhuja ei lähimaastossa lienee nyt ollut, kun paikalla liikkui muutamia poroja. Järvikaisen vastarannalta kuvasin vielä leiripaikan, joka melko hyvin näytti maastoutuvan ympräistöön.


Tutustumismatka venähti reilun kahden tunnin mittaiseksi ja palattuani takaisin leiriin lähdimme melkein samantien vielä käymään tutustumismatkalla melomalla läheiseen Koskisaareen. Saaressa Teuvo kokeili kalaonneaan ja kävimme Jounin kanssa kiertämässä saaren ympäri. Mielenkiintoista oli nähdä järvessä saari jonka ympärillä on koski, sitä kait se nimi tarkoittanee. Oikeasti tällainen vaikutelma syntyi kun tuuli synnytti saaren ympärillä oleviin kivikkoihin virtaavan veden vaikutelman. Saaren vierestä menevä veneväylä oli kapeimmillaan "koskessa" ja väylän leveys oli arviolta korkeintaan 4 m:n luokkaa.
Palailtuamme takaisin oli taas päivällisaika ja kohta päivällisen jälkeen pääsimme taas nautiskelemaan vanhalle nuotiopaikalle Teuvon tekemästä nuotiosta. Pientä haikeutta lienee jo hiipinyt mieleen, kun istuskelimme tämän reissun viimeistä iltaa nuotiolla. Pienehkö sadekuurokin yritti sadella, mutta se loppui jo melkein ennenkuin edes ehti alkaa. Viimeisen illan kunniaksi vetäydyimme hyvissä ajoin yölevolle, aurinkokin sai tänä iltana vapauden laskeutua omaan tahtiinsa.

30.8.
Tämä yö oli lämpötilaltaan vastaava kuin edellinenkin. Ilmeisesti ilman suhteellinen kosteus oli täällä pienempi kuin kotinurkilla, koska +5 asteen lämpötilassa ei ollut vielä yhtään aamukastetta. Hyvin opittu aamurytmi toimi viimeisenäkin aamuna ja noin kello kahdeksan aloitimme melontareissun viimeisen melontapätkän kohti Veskoniemeä upeassa auringonpaisteessa. Uskomattoman hyvässä säässä olimme saaneet reissumme suorittaa.
Meloimme Koskisaaren eteläpuolelta, josta kartan mukaan olisi kohtuullisen hyvä mennä kanootilla, mutta josta illalla olimme todenneet juuri ja juuri kanootilla pääsevän. Tämä johtunee siitä, että Inarijärven vesi oli alkumatkasta tavattujen paikallisten kertoman mukaan n. 40 cm normaalia alempana.
Meloimme Nuoraa pitkin Ahmasalmen ja Patokotaniemen kautta Nuoransuuselälle. Sitten suunta Jaarasaaren lounaiskärkeen ja siitä Veskoniemen kalasataman rakennukset jo näkyivätkin. Viimeisellä melontapätkällä Joensuunselän yli meloessa heräsi vielä mielenkiinto katsoa melontanopeutta. Jo aikaisemmin olin todennut että melko leppoisalla melontatahdilla etenemisnopeus oli 4 - 5km/h ja reippaammalla melonnalla näköjään nopeus nousi maksimissaan n. 8 km/h nopeuteen. Leppoisalla vaellusmelontareissulla tällä ei sinänsä ole mitään merkitystä.
Olimmehan ensimmäisen päivän vähän pitempää melontapäivää lukuunottamatta nautiskelleet koko reissun. Seitsemäntenä reissupäivänä, mutta melko tarkasti kuusivuorokautta lähtöhetken jälkeen rantauduimme upealta melontareissulta takaisin Veskoniemen rantaan.
Omassa mielessäni millä tahansa mittarilla mitattuna reissu oli onnistunut upeasti.


Joitakin kommentteja ja kokemuksia reissusta kokoilen varmaankin omaan osioon ehkäpä seuraavaan kirjaukseen blogiini.

Täältä  löytyvät Google +   lataamani reissukuvat.

Mutta tässä vaiheessa suurkiitos reissukavereille miellyttävästä seurasta ja upeasta reissusta.